Nykymaailmassa arvostetaan sosiaalisuutta. Pitäisi olla aktiivinen ja tehdä kaikkea vaikka ei jaksaisikaan, jotta ansaitsisi paikan muiden mielessä. Sinun oletetaan tekevän töitä kahdeksan tuntia vuorokaudessa, hoitavan lapset sekä arkiaskareet ja siinä lomassa pitäisi vielä katsastaa auto ja käydä Timon kanssa lenkillä.
Näin hellepäivinä sitä on helppo olla menojen suhteen aktiviinen, jos sisätiloissa on liian kuuma. Kuumassa ja ei-ilmastoidussa huoneistossa vietetyt koti-illat jäävät helposti pois laskuista, kun toisena vaihtoehtona on niinkin yksinkertaisia ratkaisuja kuten kännit puistossa puolituttujen kanssa tai vaikkapa kävelyretki homokumppanin kanssa. Niinhän sitä luulisi.
Itse loisin kaiken vapaa-aikani, enkä tee sittenkään mitään, vaikka pyydettäisiin. Ihmiset katsovat minua kieroon ja haukkuvat pienissä mielissään luuseriksi, vaikka todellisuudessa he ovat tämän kaiken pahan, paskan ja kusisen tilanteen mätäneviä juuria. Jos hekään eivät alistuisi tähän median luomaan sosiaalisuusonparasta-konseptiin, niin sitä ei olisi. Kenenkään ei tarvitsisi esittää mitään ja kaikki voisivat katsoa lauantain surkeimmatkin leffat hyvällä omallatunnolla. Ajatus siitä, että ihmisarvoni on kiinni sosiaalisuudestani loukkaa minua suuresti.
Oikeastaan sosiaalisuus on kuin surkea pillu. Sitä vain on saatava, vaikka sillä ei tee yhtään mitään.
Suoraan naulankantaan. Niin suoraan asian ytimeen osuit että vuodatin kyyneleen. Mikään ei vituta enempää kuin täydellisten perseiden vetämisten jälkeen tulevat valitukset kun et sattunut pyytämään naapurin paskaa mukaasi. Kuka kaipaa toisia ihmisiä ja sosiaalisuutta ylipäätään kun voit vetää alkoholia niin pitkään kunnes et muista eilistä.
VastaaPoistaSanokaa rohkeasti ei oravanpyörälle