Välipäivä elämästä

Alustus:

Vaikka planeetat eivät sattuisikaan olemaan juuri nyt kohdallaan, niin koen oikeudeksi avata kaljan. Oikeastaan kuudennen. Tämän myötä kirjalija-minäni päätti että nyt on aika kirjoittaa blogiteksti. Ryhdyin tuumasta toimeen.

Pohdiskelua ja perjantai-illan ajatuksia:

Silloin tälloin sitä täytyy suoda itselleen vapaapäivä kaikesta. Haistattaa vitut töille, läksyille, kaupassa käymiselle, harrastuksille, parisuhteelle, ja, no - yksinkertaisesti kaikelle. Epätieteelliset tutkimukseni ovat osoittaneet, että näin toimiessa ihminen (luultavasti) jaksaa paremmin vastoinkäymisiä tulevassa elämässä. Uskoisinkin, että vaikka kuinka nauttisi seurasta tai ajanvietosta ystävien kanssa, on lähes välttämätöntä saada joskus olla täysin yksin. Yksin omissa ajatuksissa.

Tämä kaikki lienee itsestään selvää. Silti sitä ei tule kovinkaan usein ajatelleeksi. Lienee myös oletettavaa, että tämä toimii myös käänteisesti, eli jos olet aina yksin: hanki oikean elämän kontakteja ja juttele heille naamatusten. Vaikka se tuntuisikin ihan vitun pahalta.

Nimim. Kaljaa on välillä kiva juoda yksin

Tosielämän laivanupotusta

Elämässä täytyy oppia väistelemään täysin ennalta-arvaamattomia, ja jopa tuntemattomia uhkia, joita tuntuu tupsahtelevan yhtä tiuhaan tahtiin kuin maahanmuuttaja varastaa polkupyöriä. Koskaan ei tiedä mikä hajoaa seuraavaksi. Oli se sitten kahvinkeitin, vasen jalka tai postilaatikko, niin aina ärsyttää ja tekisi mieli repiä pelihousut kappaleiksi vähintään muutaman kerran.

Vuosien kokemuksella uskoisin, että tässäkin hommassa voi kehittyä - tai ainakin vähintään haalia kestävyyttä. Lopulta pienemmät onnettomuudet eivät tunnu enää missään. Ja mikä parasta: elämä tuntuu aina jatkuvan.

Toisaalta, mitä jos se pommi joskus laskeutuukin liian kriittiseen paikkaan?