Juokaa vittu sitä kahvia

Heräsin aamulla pirteänä ja elämäniloisena! Söin terveellisen aamupalan (herkullista kaurapuuroa ja tuoreita vasta poimittuja hedelmiä höystettynä lasillisella kaupan kalleinta ja terveellisintä vitamiinimehua), jonka jälkeen hyppäsin suihkunraikkaana 100-vaihteisen, ultraseksikkään, ikuisella takuulla varustetun maastopyöräni selkään - tavoitteenani polkea tavallista rivakampaan tahtiin tänään. Se ei muodostunut ongelmaksi, sillä kateuttava herättävä kroppani ja pakkasessa poljetut reidet toimivat tänäänkin kuin maratoonarilla. Auringonpaisteessa kirmasin lyhyehkön välimatkan ilman ongelmia ja paiskin loppupäivän töitä kuin pahempikin työnarkkis.

No niin. Meni se vähän sinne päin. Pari seikkaa täytyy kyllä korjata:

- 4h yöunet
- pirteänä? Hahahahah
- aamupala? Jäi ostamatta eilen
- suihkunraikkaana? Olisi varmasti tehnyt terää
- maastopyörä olikin kuvitelmaa
- hyvä kunto ja adoniksen kroppa? Olivat hävinneet yön aikana
- sää? Loskaa naamalle tuutin täydeltä ja märkänä määränpäähän
- loppupäivä? Kaikki päin vittua

Mutta! Kaikki tämä muuttui. Pannullinen mustaa kultaa porisemaan ja päivästä tuli hetkessä täydellinen. Miten voivatkaan elämän pienetkin yksityiskohdat tuntua niin riemastuttavilta parin kahvikupposen jälkeen? Huonot asiat jäävät hetkessä taakse ja uusi elämä tuntuu alkavan. Kunnes taas parin tunnin päästä kiukuttaa niin perhanasti, että on pakko laittaa uusi satsi porisemaan.